Vuosi vaihtui ja samalla Sinko täytti puoli vuotta. Tällä hetkellä pikkusen takakorkea pentu on jo aavistuksen Miinaa korkeampi, eli noin 62 senttiä. Paino on suurinpiirtein sama, Miina on sen puolisen kiloa yli 30 kiloa ja Sinko saman verran alle.

Vuodenvaihde meni sujuvasti. Miina ei ole koskaan välittänyt raketeista pätkän vertaa, eikä Sinkokaan reagoinut paukkeeseen mitenkään. Yhden raketin lähettämisen se näki alkuillasta ja silloin sille suhisevalle kipinöinnille piti vähän haukkua.

Vuosi 2012 alkoi aika märissä merkeissä. Pienen arviointivirheen jälkeen pentu putosi lenkillä korviaan myöten ojaan (taas!). Sinkoa se ei hidastanut yhtään, mutta kun se parin minuutin päästä näytti harmaalta märän turkin jäätyessä puikoiksi 6 asteen pakkasessa, niin päätin soittaa Kallen hakemaan meidät autolla himaan.

Vaikka Sinko ei todellakaan ole mikään ruudinkeksijä, niin se on hemmetin hyvä aukomaan ovia. Jos haluat käydä vessassa rauhassa, niin on syytä laittaa ovi lukkoon tai kohta karvainen kaveri tunkee sinne seuraksesi. Viime viikolla se hokasi, että ulko-ovenkin voi avata. Luulin ensin laittaneeni oven huonosti kiinni, kun näin se sepposen selällään, mutta totuus olikin toinen. Huutelin Singon sisään ja suljin oven nyt huolella. Hetken kuluttua kuulin keittiöön, kun Sinko hyppäsi ovea vasten ja avasi sen. Kun menin katsomaan, niin ovi oli taas täysin auki ja pieni vahti istui kaikessa rauhassa ulkokuistilla päivystämässä. Ei ihan toivottua ainakaan näin talvella...

Vauhdikasta Uutta Vuotta kaikille! t: Sinko

 

 Viime viikonloppuna meille tarjoutui tilaisuus lähteä rakennusetsintätreeneihin muutaman muun hoffistin kanssa. Ja olihan siellä pari "vääränrotuistakin". Miina on osallistunut rakennusetsintään muutamia kertoja, joten mukaan lähti tällä kertaa Sinko hakemaan kokemusta ja laajentamaan maailmankuvaansa ;).

Sanni tuli noutamaan meitä ja Sinko pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa reissaamaan kevythäkissä ja ilman Miina-tätiä. Autossa Srela ja Riemu pitivät perhananmoista murinaa Singolle, mutta niin vain pentu ahtautui häkkiinsä pelkästään lihapullan voimalla. Reipas jätkä.

Rakennus oli mielettömän iso tehdashalli, jossa säilytettiin toimistokalusteita. Tilaa lohkoivatkin seinien lisäksi pitkät kaappirivistöt, toimistopöytä- ja tuolijonot. Oiva tilaisuus tutustuttaa pentua erilaiseen ympäristöön ja alustoihin, hajuihin ja kaikuviin ääniin. No, eipä se ollut moksiskaan edellämainituista tai mistään muustakaan. Luottavaisesti se kipitti hämärässä huoneessa metallisia ritiläportaita alas ja ylös, vaikka osa vanhemmista koirista kieltäytyi portaille astumasta. Omituiset keskeltä lattiaa alas pimeään lähtevät kierreportaat olivat Singolle myös pala kakkua. Se ei todellakaan tunnu häiriintyvän a) vieraista ihmisistä b) vieraista tiloista tai c) omituisista alustoista. Mikäs sen mukavampaa! :)

Maisa ehti nappaamaan Singosta pari kuvaakin.

Ei löytynyt kierreportaiden päästä ukkoa

Mutta kaappirivien välistä löytyi!

Ja toinenkin.

 Joulukuun ensimmäisenä päivänä tuli 5 kuukautta täyteen. Pentukarvan tilalle on puskenut uutta pidempää ja karkeampaa karvaa, joka selässä on aika kiharaista. Ehkäpä se siitä suoristuu. Hampaat ovat kaikki vaihtuneet sujuvasti. Kulmahampaat lähtivät parisen viikkoa sitten ja uudet komeat kulmurit venyvät pikkuhiljaa mittaansa.

Korkeus on nyt muutama päivä 5kk-synttärien jälkeen jo lähes 60 senttiä, vajaat pari senttiä siis enää Miinaa matalampi. Kuinkahan kaamee korsto äijästä oikein tulee... Ei tarttis kyllä kauheesti enää korkeutta venyä, sellanen 66-67 ois ihan passeli.

Painoa en ole nyt hetkeen katsonut, mutta sopivan hoikka poika se on. Ruoka kyllä uppoaa edelleen hyvällä vauhdilla ja ihan sama mitä se sapuska on. Ainakin toistaiseksi Sinko on ollut mun muidenkin koirien tavoin teräsvatsainen. Kerran on ollut pakki sekasin, kun pisteli poskeensa kukkaruukun mullat...

Kuvauskelit on edelleen olleet pääsääntöisesti surkeat. Nyt sentään satoi ensilumi maahan, joten ainakin hetken on hieman valoisampaa.

Melkein samankokoiset

Pellollekin kelpaa taas mennä

Sinko 5kk

 

 

 Koirat ovat nyt olleet päivisin isossa kodinhoitohuoneessa. Aamulenkin ja ruoan jälkeen saavat joko jauhelihalla tms mössöllä täytetyt, pakastetut kongit tai oikeat naudanluut seurakseen kodinhoitohuoneeseen ja jäävät sinne ihan tyytyväisinä. Itseasiassa, kun luut/kongit kaivaa esiin, ne jo osaavat juosta "päivähuoneeseensa" odottamaan. Täyttä työpäivää niiden ei tarvitse siellä kökkiä, sillä Teemu "vapauttaa" ne tullessaan koulusta. 

Onneksi ehdittiin harjoittelemaan tätä järjestelyä ennen toteutusta, sillä yllättäen paljastui Singon taito avata ovia. Miina on kunnostautunut avaamaan ulospäin aukeavia ovia, mutta khh:n ovi aukeaa sisäänpäin, eikä Miinalla tunnu enää olevan tarvetta ovien aukomiseen, kuten nuorempana. Jos se jonnekin huoneeseen eristetään, niin tänä päivänä se jaksaa kärsivällisesti odotella, että joku sen jossain vaiheessa päästää poiskin. Singolta tämä kärsivällisyys puuttuu toistaiseksi, joten se opetteli avaamaan oven. Hirmu kätevästi se sen tekeekin, nousee takajaloilleen, nojaa toisella etutassulla seinään ja toisella painaa kahvan ja vetää samalla oven auki. 

Toinen uusi ominaisuus Singosta paljastui, kun tässä yhtenä iltana lauleskeltiin Teemun kanssa Sing Staria. Muutama eka kappale meni ihan normaalisti, mutta sitten päästiin Pelle Miljoonan kappaleeseen Moottoritie on kuuma, jolloin Sinko ei enää malttanut olla osallistumatta. Kertosäkeeseen päästessä alkoi ulvonta :). Ja jokaikisessä kertosäkeessä sama toistui. Kyllähän mä tiedän, ettei mun lauluääneni oo ihan kauneimmasta päästä, mutta tarviiko sen päälle siltikään ulvoa?! ;)

Koska Singosta ei ole uusia kuvia tällä kerralla, niin laitetaas tähän Tyyne-siskoa tottistelemassa ja jäljellä. Kuvien © Katja Tilli

 Sinko oli eilen työpäivän aikana yksinollessaan (tai siis Miinan kanssa) kaivanut olkkarin hyllystä pari Kallen LP-levyä ja "kuunnellut" niitä niin tarkkaan, että ovat nyt roskiskamaa. Täytyy siis alkaa rajoittaa sen reviiriä päiväsaikaan. Luultavasti sille oli tullut tylsää, kun Teemukaan ei eilen ehtinyt koulun jälkeen koiria pissattamaan. Vaikka pentutestissä Sinko ei halunnut yhtään jäädä yksin, niin minkäänlaisia eroahdistusoireita sillä ei kuitenkaan ole koskaan ollut. Laitetaan tämä siis äksönin puutteen piikkiin ja kokeillaan mitä tapahtuu, kun elintilaa rajataan. Nythän koirat ovat olleet keskenään työpäivien aikana himassa niin, että vain makuuhuoneisiin ja Kallen työhuoneeseen pääsy on estetty, niihin koirilta on muutenkin aina ollut pääsy kielletty.

Tähän vielä muutama kuva viime viikolta. Talven tulo tuntuu kestävän ja kelit ovat olleet sen verran lämpimiä, että kuraa ja mutaa riittää edelleen. Pitääpä jättää nuo pellolla käynnit odottamaan lumen tuloa...

Miinan hoitava savinaamio

Sinko pysyi hieman puhtaampana

Marsupilami