Vuosi vaihtui ja samalla Sinko täytti puoli vuotta. Tällä hetkellä pikkusen takakorkea pentu on jo aavistuksen Miinaa korkeampi, eli noin 62 senttiä. Paino on suurinpiirtein sama, Miina on sen puolisen kiloa yli 30 kiloa ja Sinko saman verran alle.

Vuodenvaihde meni sujuvasti. Miina ei ole koskaan välittänyt raketeista pätkän vertaa, eikä Sinkokaan reagoinut paukkeeseen mitenkään. Yhden raketin lähettämisen se näki alkuillasta ja silloin sille suhisevalle kipinöinnille piti vähän haukkua.

Vuosi 2012 alkoi aika märissä merkeissä. Pienen arviointivirheen jälkeen pentu putosi lenkillä korviaan myöten ojaan (taas!). Sinkoa se ei hidastanut yhtään, mutta kun se parin minuutin päästä näytti harmaalta märän turkin jäätyessä puikoiksi 6 asteen pakkasessa, niin päätin soittaa Kallen hakemaan meidät autolla himaan.

Vaikka Sinko ei todellakaan ole mikään ruudinkeksijä, niin se on hemmetin hyvä aukomaan ovia. Jos haluat käydä vessassa rauhassa, niin on syytä laittaa ovi lukkoon tai kohta karvainen kaveri tunkee sinne seuraksesi. Viime viikolla se hokasi, että ulko-ovenkin voi avata. Luulin ensin laittaneeni oven huonosti kiinni, kun näin se sepposen selällään, mutta totuus olikin toinen. Huutelin Singon sisään ja suljin oven nyt huolella. Hetken kuluttua kuulin keittiöön, kun Sinko hyppäsi ovea vasten ja avasi sen. Kun menin katsomaan, niin ovi oli taas täysin auki ja pieni vahti istui kaikessa rauhassa ulkokuistilla päivystämässä. Ei ihan toivottua ainakaan näin talvella...

Vauhdikasta Uutta Vuotta kaikille! t: Sinko